Latvian kirjallisuutta suomeksi

 Latvian kirjallisuutta laidasta laitaan

Latvialaiset pitävät Suomea naapurimaana, olemmehan saman meren äärellä. Heille Itämeri ei erota vaan yhdistää. Latviassa on paljon kiinnostusta Suomea ja myös Suomen kirjallisuutta kohtaan. Kiinnostus on koko itsenäisyytemme aikana (ja jo ennen sitä) ollut suurempaa etelästä pohjoiseen kuin toisin päin. Puolivuosisatainen neuvostomiehitys teki kuitenkin yhteydenpidon vaikeaksi, välillä myös mahdottomaksi.

Latvialaista kirjallisuutta suomeksi oli aikaisemmin saatavilla hyvin vähän, vaikka Latvia on lähellä: Latviahan on heti ”Viron selän takana”. Selän taakse se on usein jäänytkin, vaikka myös henkisesti Latvia on lähempänä meitä kuin voisi luulla. Suomalaisten kiinnostus tähän pieneen kielialueeseen alkoi varovasti herätä 1980-luvulla, kun Latvia oli vielä Neuvostoliiton miehittämä, ja sen jälkeen suomennosten määrä alkoi kasvaa – tosin hitaasti ja epätasaisesti. Nykyisin Latviaan on helppo matkustaa, ja kirjallisuuteen on helppo tutustua myös kieltä osaamatta, sillä latviasta suomennettuja tai Latviaa käsitteleviä kirjoja ilmestyy nyt enemmän kuin koskaan. On proosaa, runoja, lastenkirjoja ja tietokirjoja, on klassista ja modernia. Huippuvuosi oli 2022: seitsemän kirjaa neljältä kustantajalta.

Autofiktiivistä proosaa edustavat Vizma Belševican klassinen Bille-trilogia, Māra Zālīten Viisi sormea ja Paratiisilinnut, Inguna Ula Cepīten Ulsiks, Neuvosto-Latvian lapsi ja Jānis Joņevsin Doom 94. Näissä kaikissa katsotaan maailman mullistuksia lasten tai nuorten näkökulmasta. Neuvosto-Latvian absurdiutta kuvaa Pauls Bankovskis kirjassaan Kyttiä, paukkuja ja rokkenrollia. Historiallista proosaa edustavat Alberts Belsin palkittu Ihmiset veneissä ja juuri ilmestynyt Māris Bērziņšin Lyijyn maku, surrealismia (ja muutakin!) Zigmunds Skujiņšin Latvialainen domino, lyhytproosaa Suomessa usein vierailleen Astrīde Ivaskan Maailma taskussa. Kristillistä aforistiikkaa ja tarinallisuutta edustaa Juris Rubeniksen ja Māris Subačsin Kahdeksas päivä : olemassaolon oivalluksia. Antologia Nippernaati 5 : Nykykirjallisuutta Virosta, Latviasta ja Liettuasta sisältää proosaa ja runoa.

Neuvostoaikana käännettiin joitakin latvialaisia kirjoja suomeksi välikielen kautta, esimerkiksi Koti-ikävä ja muita latvialaisia novelleja, Kārlis Skalben Kuparilantin tarina, Vilis Lāciksen klassikko Kalastajan poika, Alberts Belsin romaani Häkki ja Andris Kolbergsin dekkari Alaston nainen ja haulikko. Välikielenä saattoi olla viro, venäjä tai englanti. Latviantaitoisia suomentajia ei yksinkertaisesti ollut. Nyt tilanne on onneksi muuttunut.

Tietokirjoja ovat muun muassa Atis Klimovičsin toimittama Silakkaa ja muita jumalan ihmeitä : Latvian lähihistoriaa elämäntarinoina, Urpo Venton toimittama Dainojen henki : Latvian ja Liettuan kirjallisuudesta ja kulttuurista, Sandra Kalnieten Tanssikengissä Siperiaan, Frida Michelsonin Selvisin Rumbulasta, Jenni Kallionsivun Firma maksaa : löytöretki Latviaan, Saara Vaherjoki-Honkalan Haaveiden haaksirikko : Elli Forssell-Rozentālen elämä, Anna Žīguren Kuitenkin niin lähellä sekä Latvian maa ja taivas : kertomuksia Latvian historiasta ja nykypäivästä ja Graniittisen maan jalo kansa : Suomi ja suomalaiset latvialaisissa lehdissä 1822–1945 ja Jukka Rislakin Latvian kohtalonvuodet : Krišjānis Berķiksen ja Hilma Lehtosen tarina. Harrastuksiakaan ei ole unohdettu: Ieva Ozoliņan Latvian lapaset : 50 kirjoneuleohjetta perinnetyylisiin käsineisiin sekä Kirjovarsia ja pitsiunelmia : 50 latvialaista villasukka- ja säärystinmallia. Retkeilijöille sopii Kaarina Silmusen palkittu Löytöretkellä Baltian luonnossa. On myös useita matkaoppaita, kaksi suomalaisille tehtyä latvian oppikirjaa, kaksi sanakirjaa ja Käyttösanasto latvia–suomi. Rozentāls-seuran vuosikirjat ja kulttuurikirjat valaisevat Latvian nykypäivää ja historiaa monipuolisesti. Seuralla on julkaisuja myös nimikkotaiteilijastaan Janis Rozentālsista, Latvian kirjallisuudesta, miehitysajasta, kielivähemmistöistä ym.

Latvian suosituimpiin lastenkirjailijoihin kuuluu nyt jo edesmennyt Juris Zvirgzdiņš. Erityisen suuri menestys Suomessa on ollut Leijonan ärjy, jolle lukijoiden toiveesta tilattiin jatko-osa Rasan kesä. Suomeksi ovat ilmestyneet myös mainio tarina Karhujen tasavalta ja kolmekielinen Ensimmäinen joulukuusi. Nuoria tekijöitä edustavat Sabīne Košeļevan ja Anita Rupeikan Käyrä kurkku Elmeri ja Rebeka Lukošuksen Vallaton vaari.

Latvia on laulun ja runon maa, ja on ilahduttavaa, että latvialaista runoutta suomeksi on saatavilla yllättävän paljon. Jo viime vuosisadan puolella julkaistiin Andrejs Pumpursin klassinen runoeepos Karhunkaataja, kansanrunovalikoima Lehmuksen tytär, tammen poika ja antologia Älä juo vesijohtovettä. Kansallisrunoilija Rainiksen laajasta tuotannosta on ilmestynyt pieni valikoima teoksessa Se pysyy, joka muuttuu, jossa on myös kirjeitä hänen runoilijavaimolleen Aspazijalle ja näytelmä Indulis ja Ārija. Latvian nykyrunoa edustavat Amanda Aizpurieten Vihreäsilmäinen yö ja kokeellinen kaksikielinen antologia Jos unohdat oman nimesi. Aleksandrs Čaksin ja Heli Laaksosen Poimit sydämeni kirjahyllystä on kahden eri aikana eläneen runoilijan runovuoropuhelu. Paperiporon runosarjassa ovat ilmestyneet Aleksandrs Čaksin Sydän jalkakäytävällä, Juris Kronbergsin Sillalla ja parvekkeella : Maanalainen runoilija Itämeren yllä, kuuden nykyrunoilijan Viisi miestä veneessä : Runoja uudesta Latviasta sekä aivan uusimpina antologia Neljä naista nuoralla : Latvian naisten vuosisata ja Kārlis Vērdiņšin lastenrunovalikoima Soppaa ja saippuaa. Lastenrunojen uuden kuvituksen on suomalaisille lukijoille tehnyt palkittu taiteilija Gundega Muzikante, joka on tuttu myös Jana Šteinberga-Rankin oppikirjasta Somu soma : latviaa suomalaisille.

Myös Latviassa asuvat suomensukuiset liiviläiset ovat runoilijoita, ja suomeksi on julkaistu Olli Heikkosen suomennosantologia Kerran olin taivaan suolajärvi. Tämän pieneksi kutistuneen kansan vaiheista kertoo Edgar Vaalgamaan ja Valda Šuvcānen Valkoisen hiekan kansa : liiviläisten historiaa ja kulttuuria.

Latvian kirjallisuutta Suomessa ovat tehneet näkyväksi varsinkin pienet ja keskisuuret kustantamot sekä Rozentāls-seura. Suomentajia on ollut useita, mm. Marja Leinonen, Annika Suna, Hilkka Koskela, Jatta Krug, Eva Gottberg-Talve ja Mirja Hovila. Pienen kielialueen kirjallisuus jää helposti vaille suurta näkyvyyttä, mutta suunta on viime vuosina ollut oikea, eikä tämä lista suinkaan ole tyhjentävä. Suomennoksia ja suomentajia on myös palkittu kummassakin maassa. Monet kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta onneksi on kirjasto (uudemmista kirjoista voi myös tehdä hankintaehdotuksia!), ja joitakin voi löytää antikvariaateista.

Suomentaja ja kustantaja Mirja Hovila